Vaiva oli jatkunut vuosia ja vain pahentunut. Olin vinossa asennossa, eivätkä jalat ottaneet käskyjä vastaan, joten kävely oli hidasta ja vaikeaa. Lukuisia lääkärissä käyntejä ja lopuksi röntgen ja magneettikuvat. Olin leikkausuhan alla, mutta lopulta leikkaava lääkäri oli sitä mieltä, että se saattaisi vain pahentaa tilannetta ja yritettiin itsekuntoutusta joka auttoikin jonkin verran, mutta ei poistanut kipuja. Kuulin, että Arilta voisi saada apua ja kahden käynnin jälkeen tilanne oli jo huomattavasti parempi. Hoitoa jatkettiin ja lopputuloksena voin nyt seisoa suorassa ja mikä parasta kivut ovat kaikki poissa. Elämä alkoi uudelleen, eikä ihmeiden aika ollutkaan ohi.

Liisa

Pahinta oli kova huimaus, joka vangitsi minut sisälle, koska en pystynyt kävelemään taluttamatta

Kärsin vuosikausia pahoista selkä-ja niskakivuista, jotka vaikeuttivat liikkumista ja pakottivat syömään särkylääkkeitä siinä määrin, että sain mahahaavan. Pahinta oli kova huimaus, joka vangitsi minut sisälle, koska en pystynyt kävelemään taluttamatta. Lääkäri Suomen ”selkäguru” Antti  Heikkilä totesi syyksi yläselän ja niskan jäykistymisen siinä määrin, että aivot eivät saaneet happea. Hän manipuloi selkää muutamia kertoja ja huimaus loppui kuin seinään moneksi vuodeksi. Muutto kotikaupunkiin Tampereelle rasitti niin paljon, että selkä ja niska ”sementoituvat” uudelleen. Heikkilä jäi pääkaupunkiin, huimaus palasi vielä voimakkaampana ja minusta tuli taas kotona istuva ”vanki”, kunnes naapuri kertoi saaneensa avun samantapaisiin vaivoihinsa Ari Sorjoselta. Jo ensimmäisellä kerralla huomasin, että olin oikeassa paikassa. Sorjonen tunsi hyvin Heikkilän metodit ja muutenkin tiesi mitä tehdä. Olen taas kuntoutunut siinä määrin, että sisällä kuljen ilman rollaattoria, jonka epätoivoissani jossain vaiheessa hankin. Nyt näyttää siltä, että pian voin jättää sen käyttämisen kokonaan ja kulkea normaalisti ulkona tarvitsematta pelätä horjumista.

Marjatta

 Ambulanssilla Acutaan ja sitä kautta tutkimuksiin. Korvalääkärin ja Neurologin tutkimuksissa ei todettu mitään normaalista poikkeavaa

Vuonna 2010 sain kaksi totaalista huimauskohtausta. Ambulanssilla Acutaan ja sitä kautta tutkimuksiin. Korvalääkärin ja neurologin tutkimuksissa ei todettu mitään normaalista poikkeavaa. Sen jälkeen tuntui kuin olisin jäänyt yksin tyhjän päälle kauhean huimaukseni kanssa. Jossakin vaiheessa etsin apua puhelinluettelon keltaisilta sivuilta ja löysin Arin mainoksen, jossa puhuttiin huimaushoidoista. Sinne siis. Viiden tai kuuden hoitokerran jälkeen alkoi  vähän helpottaa. Jatkettiin harjoituksia ja 10 hoitokerran jälkeen vaiva oli pois. Nyttemmin käyn ylläpitohoidoissa tarpeen mukaan kerran kuukaudessa tai kahdessa ja hyvin pärjään

Kiitollinen asiakas Raija

 Kipu jalassani oli pahimmillaan niin kova, että hädin tuskin pystyin kymmenen metriä kävelemään

Ilman Arin ammattitaitoa, kokemusta, peräänantamattomuutta ja kiinnostusta asioiden ratkaisemiseksi, en olisi tässä kirjoittamassa kiitoskirjettä. Haluatko kuulla koko tarinan? Kerron sen kuitenkin. Alkukesällä 2009 alkoi oikean jalan pohjelihaksessa tuntua kipua. Syksyllä hakauduin työterveyteen, josta sain lähetteen fysioterapeutille. Kipu oli lisääntynyt ja vaivasi koko jalkaa. Hoitoa piti antaa piriformisvaivaan, mutta terapeutti oli vankasti sitä mieltä, että vaivani johtuu selästä. Niinpä hän alkoi tehdä kanssani selkää ja vatsaa vahvistavia jumppaliikkeitä. Hierontaan ei jumppari liioin kuluttanut aikaansa. Kipu ei hellittänyt. Kokeiltiin myös rentoutumista. Ei apua. Hakeuduin jälleen työterveyteen ja sain lähetteen fysiatrille. Hän oli myös sitä mieltä, että kyseessä on piriformisongelma, mutta lähetti minut varmuuden vuoksi ENMG tutkimukseen, eli tutkittiin onko L5 juurioiretta tai hermorungon ärsytystä. Löydös oli normaali. Fysiatri oli tutkimuksissaan todennut, että selkä liikkuu hyvin, liikerytmi on hyvä, ei arkuutta tai kipua.Varpailla ja kantapäillä kävely onnistuu hyvin. Sain jälleen lähetteen fysioterapiaan laajempaan lihaskäsittelyyn ja lonkan koukistajien kireyden vähentämiseksi. Vaihdoin fysioterapeuttia, mutta vaihdosta ei homma parantunut. Jälleen hoidettiin selkää ja hierottiin jalkoja, mutta piriformis sai olla rauhassa. Nyt oltiin sitä mieltä, että minulla oli yliliikkuvat nivelet ja että vaivani johtuu SI-nivelen virheasennosta. Minulla yliliikkuvat nivelet? Minä joka olen aina ollut jäykkä kuin rautakanki. Hoitokerrat tulivat ja menivät, mutta vaiva säilyi ja paheni. Jälleen työterveyteen ja joka kerta sain eri näköisiä ja kokoisia pillereitä kipuuni. Eikä nekään helpottaneet. Jokainen lääkäri vuorollaan kysyi, että harrastanko liikuntaa. Kyllästyin siihen kysymykseen siinä määrin, että sanoin, että näytänkö tosiaan siltä. Onneksi sentään nolostuivat. Seuraavaksi sain lähetteen ortopedille. Ortopedin ei lmeisesti tarvitse tutkia potilasta ollenkaan. Ainakin tämä pystyi suoralta kädeltä sanomaan, että  ongelmani johtuu selästä. Siispä alaselän magneettikuvaukseen. Sen verran hän valotti asiaa, että mikäli löydöksenä on välilevyn pullistuma tai nikaman siirtymä saattaa kysymykseen tulla selän operointi. Kiitos ja kassan kautta kotiin. Kävin magneettikuvissa ja jälleen työterveyteen ja uudestaan fysiatrille. Tiesin ilman kuvaustakin, että selässäni oli lapsesta saakka ollut V-nikaman siirtymä. Ja löydöksen perusteella taas lähete työterveyteen fysioterapeutille. Jumpparin kanssa tulisi käydä läpi tukilihasharjoittelu tarkoin ohjein. ”Poikittaisen vatsalihaksen löytämisellä” ja sen harjoittamista ja lisäksi tasapainoa ja hallintaa parantavaa liikuntaa. Ikää minulla toki on puoli vuosisataa, mutta liikunta on aina ollut intohimona ja on ollut monipuolista. kiltisti menin taas jumpparile, joka totesi, ettei lihasten hallinassani ole mitään vikaa. Sain kuitenkin jumppaohjeet. Olin epätoivoinen. Tähän kaikkeen oli mennyt puolitoista vuotta. Kipu jalassani oli pahimmillaan niin kova, että hädin tuskin pystyi kymmenen metriä kävelemään. Lisäsin liikuntaa sitä enemmän mitä enemmän jalkani kipuili. Levosta ei ollut tietoakaan. Vahvistin näet lihaksiani. Sitähän minulle kaikki terveydenhuoltoalan ammattilaiset jankuttivat. Tanssi oli jätettävä. Uintia jatkoin, koska vedessä en tuntenut kipua. Missään vaiheessa selkä ei ollut kipeä, vaikka sitä yritettiin minulle tyrkyttää. Alkoi tulla masennusoireita. Jossakin tajunnan takamailla takoi ajatus, että tässä on jotain mätää. Jokin tässä ei nyt täsmää. Aloitin googlaamisen ja silmiini osui artikkeli kiropraktikosta ja hänen työskentelystään. Uusi toivo heräsi. Kävin hänen vastaanotollaan 5-6 kertaa, mutta kipu ei hellittänyt. Katsottuaan magneettikuvani hän totesi, että vaiva ei johdu selästä. Siirtymä on sen verran pieni, että se ei aiheuta hermokanavan ahtaumaa. Kiropraktikko oli sitä mieltä, että vaivani on pehmytkudosvaiva ja siinä hän ei voi auttaa. Koska hänen hoitonsa ei tuonut toivottua tulosta, niin hän lähetti minut Arille. Jälleen sain uutta toivoa. Kaksi vuotta jatkuvan kivun kanssa eläminen oli saanut minut jo täysin epätoivoiseksi. Kerroin Arille hieman hoitohistoriaani ja vaivaani. Hän tutki ja oli sitä mieltä. että vaivani johtui todennäköisesti kokonaan piriformiksestani. Niinpä sitä alettiin hoitaa hieronnalla, joka toi hetken helpotuksen, mutta ei vienyt kipua, joka palasi viimeistään seuraavana päivänä. Pieni päärynälihakseni oli päättänyt olla kova ja perääantamaton. Viidennen kerran jälkeen Ari oli valmis lyömään ”hanskat tiskiin”, koska ei edistynyt hoidossa. Varasin kuitenkin vielä yhden ajan. Tällä välin hän oli ollut Manuaalisen terapian koulutuksessa ja halusi koettaa uutta opittua tekniikkaa piriformikseeni. HEUREKA!!! Siinä se oli. Kipu alkoi helpottaa kerta toisensa jälkeen ja päärynäni sulaa. Tultiin siihen vaiheeseen, että viikottaisia käyntejä harvennettiin kerran kuukauteen ylläpitohoidoiksi. Nyt hoidot ovat loppuneet ja vaiva poissa. Pitkä ja tuskainen oli tie kuljettavaksi, mutta voin jälleen tanssia, sauvakävellä ja ennen kaikkea nauttia kivuttomasta elämästä.

Tuija

 

Tunsin, että jotain revähti vasemmassa lonkassa. Kipu oli niin julmettu,että jalan päälle ei voinut astua.

Olen 79-vuotias ukko. Nuorena juoksin kilpaa, suunnistin ja nyt vielä vanhana hiihtänyt joka talvi. Huhtikuun loppupuolella nousin nojatuolista saunan jälkeen ja tunsin, että jotain revähti vasemmassa lonkassa. Kipu oli niin julmettu, että jalan päälle ei voinut astua. Röntgen kuvissa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Kävin kyllä hoidattamassa vaivaani fysioterapiassa, mutten apua saanut. Klonkkasin ja kuljin polkupyörällä koko kesän (puoli vuotta). Myöhemmin syksyllä hakeuduin Sorjosen hierontapöydälle. Diagnoosi:  joku päärynänmuotoinen lihas kankussa kovettunut ja painaa lujasti issiashermoa  ja verenkiertokin heikentynyt ko. alueella. Eikä luvattu paranemista. Kuitenkin jo kolmannella kerralla päärynä oli pehmennyt huomattavasti Sorjosen pumppauksessa. Ei hieronut ollenkaan vain pumppasi lihasta. Nyt viidennen kerran jälkeen voin kävellä normaalisti. Kiitos!

Eino

Luovuttaminen ei käynyt kaukana

Aloin kärsiä vasemman jalan nivuskivusta keväällä 2011. Pyöräily ei enää onnistunut normaalisti, vaan polkiessa tuntui, että jokin olisi muljahtanut nivusessa pois paikoiltaan. Lonkka ei myöskään toiminut kunnolla, en pystynyt istumaan esim. risti-istunnassa kuten ennen: jokin lonkassa jumitti vastaan. Lopulta kipua alkoi olla muutenkin ja heinäkuussa menin omalääkärin vastaanotolle. Lonkka röntgenkuvattiin, mutta koska kuvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, homma jäi siihen.

Syksyn mittaan kipu nivusessa paheni etenkin autolla ajaessa. Pitkän työmatkan vuoksi autolla oli kuitenkin pakko ajaa ja kipua alkoi tuntua myös kankun puolella. Välillä tuntui kuin koko lonkka olisi istuessa tulessa. Syksyllä meninkin sitten työterveyslääkäriin. Tästä alkoi loputtomalta tuntuva ja turhauttava kierre. Nivusta ultrattiin, alaselkäkin röntgenkuvattiin. Mitään selittävää ei löytynyt eivätkä lääkärit osanneet sanoa asiaan juuri mitään. Fysioterapiaankin lähetettiin. Fysioterapeutti oli vakuuttunut, että vaiva on selkäperäinen. Fysioterapiasta ei ollut kuitenkaan mitään apua. Jalassa alkoi olla myös jatkuvaa leposärkyä, joka vaivasi etenkin nukkumaan mennessä. Jalkaan tuli myös puutumisoireita säären alueelle. Liikunnasta, levosta tai kipulääkkeistä ei ollut apua.

Lopulta minut lähetettiin työterveydestä yksityisen ortopedin tutkimuksiin alkuvuodesta 2012. Vaiva oli siis ollut jo lähes vuoden. Ortopedin mukaan vaiva ei johtunut selästä ja hän lähetti minut lantion, lonkan ja reiden magneettitutkimukseen. Olin jälleen kerran toiveikas, mutta selittävää ei kuvasta taaskaan löytynyt. Ortopedi antoi diagnoosiksi rasitusvamman ja passitti takaisin fysioterapiaan. Lonkkaan kokeiltiin myös OMT-terapiaa.  OMT-terapeutilla oli omat epäilynsä vaivan syystä, mm. labrum-vaurio. Myös vasemmassa SI-nivelessä epäiltiin olevan vikaa.

Mikään ei kuitenkaan edelleenkään auttanut eikä vaiva selvinnyt. Seuraavaksi kuulin työterveydessä olevasta fysiatrista ja menin hänen vastaanotolleen. Fysiatrin toimesta minut lähetettiin uudestaan magneettikuvaukseen keväällä 2012. Nyt kuvaus tehtiin omalla terveysasemallani varjoaineen kanssa. Taas olin toiveikas, että varjoaine paljastaisi esim. labrum-vaurion. Olin valmis ottamaan minkä tahansa diagnoosin kunhan vaiva vain selviäisi ja saisin siihen apua.

Toive oli kuitenkin turha, varjoainemagneettikaan ei paljastanut mitään. Myöhemmin keväällä myös lanneranka magneettikuvattiin, mutta edelleenkään mitään ei löytynyt. Kipuja oli jatkuvasti ja välillä jouduin olemaan sairauslomalla, kun kävelykään ei onnistunut kunnolla. Mieli oli maassa, mutta kävin vielä fysiatrilla. Vasempaan SI-niveleen ruiskutettiin kortisonia, mutta se tuotti vain lisäkipua. Lopulta työterveydestä tehtiin lähete lonkan tähystykseen, mutta sitä ei suostuttu terveysasemallani tekemään. Olin tullut siihen pisteeseen, ettei kukaan osannut varmasti diagnosoida vaivaani eikä auttaa minua. Eri vastaanotoilla tunsin itseni luulosairaaksi ja asiantuntijat vain levittelivät käsiään. Liikuntaa käskettiin jatkamaan ja välillä se onnistuikin, mutta heti autoon istuessa kauheat kivut iskivät.

Luovuttaminen ei käynyt kaukana, mutta päätin katsoa vielä yhden kortin. Työkaverin mies oli käynyt kiropraktikolla SI-nivelvaivan vuoksi ja saanut apua. Tilasin ajan samalle kiropraktikolle. Hän löysi kropastani montakin korjattavaa kohtaa ja käsitteli enimmäkseen lantionseutua ja jalkoja.  Seisoessani suorassa toinen käteni on aina ollut lähempänä lantiota kuin toinen ja solisluiden linja laskeva ja tämäkin asia korjaantui lantiota korjaamalla. Kiropraktikon hoidot siis auttoivat, mutta kivut eivät kuitenkaan hävinneet kokonaan eikä lonkka vieläkään auennut normaalisti. Kiropraktikko suosittelikin kankun seudun lihasten hierontaa. Ja tästä päästään itse asiaan: päädyin Arin vastaanotolle marraskuussa 2012.

Ari oli ystävällinen ja tuntui ottavan asiani todesta. Tutkimukset ja hoidot alkoivat. Kankun puolella piriformis-lihas oli kovettunut ja painoi möykkynä issiashermoa.  Myös etureisi oli jumissa. Oikean puolen SI-nivel oli myös jumittava ja tämä kuormitti vasemman puolen lihaksia. Kävin Arin luona koko loppuvuoden joka viikko. Jo heti ensimmäisten hoitojen jälkeen huomasin edistyksen: lonkka antoi periksi ja aukesi mm. risti-istuntaan normaalisti. Olin ihmeissäni ja toivo heräsi taas.

Nyt kevättalvella 2013 olen käynyt Arin luona ylläpitohoidossa kaksi kertaa. Suuret kivut ovat jääneet eikä leposärkyä ole. Lonkka toimii ja pystyn istumaan työmatkat autossa ilman tuskia. Nivusseudussa on vielä jonkin verran jäykkyyttä ja joskus lonkka saattaa hieman kipeytyä rasituksesta. Mutta mikä tärkeintä, kipu menee ohi! Jatkuvaa kipua, leposärkyä  ja jalan puutumista ei enää ole. Jatkossa minun  tulee keskittyä lonkan- ja lantionseudun lihasten vahvistamiseen ja venyttelyyn.

Välillä edelleen itseänikin ihmetyttää tarinani. Kaikki tämä kipu ja pelko sekä eri asiantuntijoilla ja kuvauksissa juokseminen oltaisiin voitu välttää, jos jollakin olisi ollut samat tiedot ja taidot kuin Arilla. Arin hoidoilla sain entisen elämäni takaisin ja pystyn liikkumaan ja istumaan kuten ennen. Ja mikä tärkeintä, jatkuva stressi ja huoli jalan täydellisestä toimintakyvyn menettämisestä on enää muisto vain.

Laura